USKONNONOPETUS KOULUISSA

• yhteiskunnan tarpeista lähtevää tiedollista opetusta, joka eroaa selkeästi kirkon uskontokasvatuksesta niin tavoitteiltaan kuin sisällöiltäänkin

• tavoitteena monipuolinen uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys

• tavoite saavutetaan perehtymällä omaan kulttuuriperintöön ja muihin maailmankatsomuksiin sekä kehittämällä eettisesti vastuullista elämänasennetta

• oppilasta autetaan ymmärtämään uskonnon merkitystä hänelle itselleen sekä näkemään uskontojen vaikutuksia paikallisissa, kansallisissa ja globaaleissa yhteisöissä

• tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat asiallista, puolueetonta ja kiihkotonta uskonnonopetusta

OMAN USKONNON OPETUS

• 1.8.2003 voimaan astuneen uskonnonvapauslain taustalla vaikuttaa ajatus positiivisesta uskonnonvapaudesta: uskonnonvapauteen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan

• uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus, johon sisältyy oikeus uskontokasvatukseen

• oikeus uskonnonopetukseen on kirjattu myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (YK 1989, 29. artikla) sekä lukuisiin muihin kansainvälisiin sopimuksiin (esim. YK:n ihmisoikeuksien julistus 18. ja 26. artikla; Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus 9. artikla; Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 18. artikla; EU:n perusoikeuskirja 10. artikla; Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, III osan 13. artikla; Asetus syrjinnän vastustamista opetuksen alalla koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta, 5. artiklan kohta 1 b; Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus; ETYJin Wienin sopimus 16.6.)

• suomalainen uskonnonopetus toteuttaa positiivista uskonnonvapautta, vahvistaa lapsen ja nuoren omaa identiteettiä sekä tunnustaa uskonnon merkityksen osana yksilön ja yhteisön tapakulttuuria

• oman uskonnon opetuksen tavoitteena on, että oppilas tuntee oman uskonnollisen taustansa, osaa kunnioittaa ihmisiä, joilla on erilainen vakaumus sekä pystyy elämään ja toimimaan eri kulttuureista tulevien ja eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa

• peruskouluun on tällä hetkellä vahvistettu 13 uskonnon opetussuunnitelmien perusteet

• vuonna 2007 peruskouluikäisistä 94% osallistui evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen, 1% ortodoksiseen, noin 3% elämänkatsomustiedon opetukseen ja noin 2% muiden uskontojen opetukseen

MIKSI USKONNONOPETUSTA TARVITAAN?

• suomalaisen kulttuuriperinnön tuntemus ja vaaliminen

• uskonto ei koostu vain yliluonnollista kokevista uskomuksista, vaan vaikuttaa voimakkaasti myös ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin: esimerkiksi kristinuskolla on voimakas yhteys eurooppalaiseen ajanlaskuun, kuvataiteeseen, juhlaperinteeseen, lainsäädäntöön, tapakulttuuriin, pukeutumiseen sekä suomen kieleen ja suomalaiseen nimistöön.

• uskonnot ovat kulttuurin syvärakennetta: tapa, jolla analysoimme olemassaolon kokemuksen on  myös kulttuuria

• uskonnonopetus on kulttuuriperintökasvatusta parhaimmillaan; taide, arkkitehtuuri, juhlapyhät, suomalainen sielunmaisema, musiikki – kaikki tämä avautuu kulttuurisesta viitekehyksestä käsin uskonnon tunnilla

• oman uskonnon opetus turvaa osaltaan myös kulttuuriperinnön moninaisuuden säilymisen

• suomalainen malli oppilaan oman uskonnon opettamisesta antaa uskonnonopetukselle oikeuden olla elävässä yhteydessä kansakunnan kulttuuriin ja historiaan, mikä luo hedelmällisen lähtökohdan kansalaisuuskasvatuksen toteutumiselle osana uskontokasvatusta

• valmiuksia kulttuurienväliseen kompetenssiin

• monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa toimiminen vaatii vahvaa itsetuntoa, tietoa omasta kontekstista sekä ympärillämme vaikuttavista kulttuureista ja uskonnoista: uskonnon opetus antaa eväitä uskontojen vuoropuheluun ja keskinäiseen ymmärtämiseen

• uskonnonopetuksella on tärkeä rooli ihmisoikeuskasvatuksen toteuttajana

• 9/11 terrori-iskun jälkeen uskontojen kohtaaminen on noussut kansainvälisen politiikan keskiöön, ja uskonnon rooli on EU:n integraatioprosessissa jatkuvasti kasvava

• globalisaatio ei ole johtanut uskonnollisuuden vähenemiseen – päinvastoin, uskonnon merkitys on kasvanut monissa maailman osissa

• paras tapa ehkäistä uskonnollista fanatismia on tarjota asianmukaista ja kriittistä tietoa omasta ja muiden uskonnoista sekä niiden sisäisestä moninaisuudesta

• oman uskonnon opetus mahdollistaa kulttuuristen ja uskonnollisten syvärakenteiden tuntemuksen: myöskään kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteet eivät toteudu omasta identiteetistä luopumalla vaan siihen entistä syvemmin perehtymällä

• tulevaisuuden Suomessa tarvitaan sekä uskontojen ja katsomusten tuntemusta että kykyä puhua uskonnoista