Kysymykseen, millainen on hyvä kirkkohistorian vastaus, ei voi antaa yhtä kaikki tehtävätyypit kattavaa vastausta. Siksi kannattaa ensinnäkin kiinnittää huomiota hyvän vastauksen yleisiin tunnusmerkkeihin. Selkeys, jäntevyys ja tasapainoinen kokonaisuus ovat hyvän vastauksen yleisiä tunnusmerkkejä. Vastauksen pituus ei ole itsetarkoitus.

Kirkkohistorian tehtävien erityispiirre sen sijaan on menneen ajan tapahtumien ja niiden vaikutuksien tarkastelu. Siksi kokelaan tulee muistaa ajoittaa vastauksensa. Vuosilukuluettelon esittäminen ei silti ole ansio. Suorituksessaan onnistunut kokelas esittelee ja ajoittaa tapahtumien kehityskulun pääpiirteet ja merkittävät käännekohdat. Tarpeen mukaan kuvausta voi täydentää yksityiskohtaisemmilla tiedoilla - kuitenkin niin, ettei vastauksen kokonaisuus kärsi.

Sen lisäksi, että hyvä vastaus on sidottu aikaan, se on sijoitettu oikeaan paikkaan ja kulttuurikontekstiin. Kirkkohistorian tapahtumat eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan aina tiettynä ajankohtana, johon uskonnollisilla, aatteellisilla, poliittisilla, kulttuurisilla ja yhteiskunnallisilla oloilla ja näkemyksillä on ollut oma vaikutuksensa. Tapahtumaympäristön huomioon ottaminen johtaa puolestaan luontevasti siihen, että hyvässä vastauksessa kuvataan, miksi jotain tapahtui ja mitä siitä mahdollisesti seurasi.

Kirkkohistorian tehtävänasettelussa on mukana usein jokin dokumentti, kuten kuva tai katkelma jostain historiallisesta asiakirjasta. Hyvässä vastauksessa esitettyyn materiaaliin viitataan ja sitä käytetään hyväksi tehtävän sallimissa puitteissa. Dokumentti liitetään aikaansa ja sen merkitys kerrotaan, jos se olennaista.

Tasokkaassa vastauksessa kokelas myös yhdistelee asioita yli kurssi- ja oppiainerajojen, jos tehtävä sen sallii. Monesti asioita voi myös lähestyä useista eri näkökulmista. Yksi hyvä ratkaisu on mainita vastauksessa lyhyesti eri vaihtoehtoja ja valita yksi tai muutama, joista käsin rakentaa vastauksensa.

Millaisia sitten ovat kirkkohistorian vastauksien yleisimmät sudenkuopat? Varmimmin vastaus epäonnistuu, jos siinä tapahtumat on ajoitettu täysin virheellisesti. Tällöin kyseessä on useimmiten aivan väärä vuosisata tai tuhatluku. On selvää, että jos tehtävässä kaivataan tietoja esimerkiksi valistuksen uskonnollisuudesta, ei vastauksen painottuminen romantiikan kaudelle ole paikallaan.

Toinen varma tie vaatimattomiin pisteisiin on laatia vastauksesta pelkkä vuosilukuluettelo, josta vaikutusyhteydet ja merkitykset loistavat poissaolollaan. Vaatimattomiin pisteisiin johtaa myös vastauksen sekavuus. Pisteitä laskee myös se, että tehtävänannossa esitelty dokumentti jää tyystin mainitsematta tai analysoimatta.


Marjo-Riitta Antikainen
Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsen