Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti 26. 2. 2016 lukion tuntijakokokeilun, jossa lisätään voimakkaasti opiskelijoiden valinnanvapautta reaaliaineissa. Kokeilulukioiden tuntijaossa pakollisten kurssien määrä laskee 30–34 kurssiin voimassa olevan tuntijaon 47–51 kurssista. Opiskelija voi halutessaan pudottaa pois kokonaan yhden tai useampia oppiaineita.
Keskeinen kysymys on, miksi kokeilu kohdistuu vain reaaliaineisiin? Miksi opiskelija ei voi valita kaikista oppiaineista, kuten erityistehtävän saaneissa lukiossa? Ministeriön mukaan opiskelija osaa tehdä valintansa peruskoulun opintojen perusteella. Millä perusteella opiskelija osaa arvioida, tarvitseeko hän filosofian ja psykologian opintoja, kun hän ei ole niitä opiskellut?
Lukioille tarjotaan nyt kokeilua äärimmäisen nopealla aikataululla. Epäselvää on, miten taataan opiskelijan oikeus hänen tulevaisuuttaan vaarantamattoman opintopolun toteutumiseen. Oppiaineiden poisvalitseminen voi sulkea ovia jatko-opintoihin, sillä osa korkeakouluista painottaa lukion päättötodistuksen ja ylioppilaskirjoitusten arvosanoja sisäänottoperusteissaan. Voimakas keskittyminen lukio-opinnoissa on riski myös, jos yliopiston ovet eivät aukeakaan halutulle alalle. Monipuoliset lukio-opinnot mahdollistavat yksilölle laajat mahdollisuudet ja innovatiiviset ratkaisut myös muuttuvassa tulevaisuudessa. Valinnaisuuden lisääminen asettaa paineita opinto-ohjauksen lisäämiseksi. Tämän hetken tietojen perusteella opinto-ohjaukseen ei ole tulossa lisäresursseja.
Kokeilussa lukio nähdään yksipuolisesti valmentautumisena jatko-opintoihin. Opetussuunnitelman mukaan lukion tehtävänä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Yleissivistäviä aineita ei opeteta lukiossa siksi, että opiskelija hakeutuisi ensisijassa niitä vastaaviin ammatteihin, vaan että opiskelija omaksuu tietoja ja taitoja, jotka ovat hyödyksi millä tahansa yhteiskunnan alalla työskennellessä. Lukio-opinnot ovat nuoren elämässä tärkeä vaihe, jonka aikana hän rakentaa maailmankuvaansa ja pohtii maailmankatsomustaan.
Kokeilu, jossa voidaan pudottaa pois kokonaisia oppiaineita, ei tue sellaisen lukion kehittämistä, jossa oppisisällöistä rakennetaan laajoja kokonaisuuksia tai lähdetään liikkeelle ilmiöistä. Jättämällä oppiaineen opiskelun opiskelija leikkaa ilmiöstä yhden näkökulman pois. Reaaliaineiden opiskelu on yhteyksien ymmärtämistä eikä näitä yhteyksiä voida rakentaa oppiaineiden yhteistyölläkään, jos eri tieteenalojen peruskäsitteet ja keskeisimmät kysymykset eivät ole opiskelijalla hallussa. Pakolliset kurssit tulee säilyttää tuntijaossa juuri tästä syystä.
Kokeilun ongelma on kurssien toteutuminen. Nykyiselläkään tuntijaolla pieni kiinnostuneiden joukko ei riitä perustamaan oppiaineen syventävää kurssia. Kokeilussa myös pakollisten kurssien toteutuminen on epävarmaa. Opiskelijoiden keskinäinen tasa-arvo on vaarassa, kun yksilöllinen opintopolku ei kaikilla toteudu. Koska resurssit ovat rajalliset, valinnanvapauden lisääminen kaventaa valinnanvapautta.
Valinnaisuuden lisääminen nykyisestä heikentää kurssitarjonnan ennustettavuutta. On mahdotonta edellyttää, että nuori 9-luokan päättyessä pystyisi valitsemaan kurssit kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Opettajaresurssin tarpeen laskemisesta tulee haastavaa. Jos useana vuonna jonkin oppiaineen kursseja jää toteutumatta, ei koulu voi pitää reservissä riittävästi päteviä opettajia, vaan heidät palkataan lukuvuoden tarpeen mukaan. Koulu on kuitenkin yhteisö ja nuorelle tärkeä kasvuympäristö. Miten yksittäisiä kursseja opettamaan palkattu vaihtuva opettajakunta rakentaa pitkäjänteisesti yhteisöllisen oppilaitoksen, jossa nuoren kokonaisvaltainen kasvu on turvattu?
Myös kokeilun tulosten tulkintaan sisältyy ongelmia: Kokeiluun mukaan lähtevässä lukiossa tulisi olemaan kahden eri tuntijaon mukaan opiskelevia opiskelijoita. Jos osa opiskelijoista opiskelee voimassaolevan tuntijaon mukaan ja heille järjestetään pakolliset kurssit, ei kokeilun vaikutuksia pakollisten kurssien toteutumiseen pystytä yksiselitteisesti mittaamaan eivätkä tulokset näin ole luotettavia.
Suomen uskonnonopettajain liiton mielestä lukiokoulutuksessa ei tarvita lisää valinnaisuutta vaan uuden opetussuunnitelman kurssien sisältöjen ja työtapojen kehittämistä sekä oppiaineiden yhteistyön lisäämistä. Näihin teemoihin keskittyvät kokeilut ovat tervetulleita. Nykyisen tuntijaon kaikille pakolliset kurssit tulee säilyttää.
Tampereella 6.3. 2016
Tuovi Pääkkönen
puheenjohtaja
Suomen uskonnonopettajain liitto ry
puh. 040 740 1626
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Lausunnon keskeinen sisältö:
- Lukion tuntijakokokeilun kohdistuminen vain reaaliaineisiin ei ole perusteltua.
- Lukion kurssien poisvalinta leikkaa pois osia yleissivistyksestä ja on riski opiskelijalle jatko-opintokelpoisuuden näkökulmasta.
- Lukio ei ole pelkästään jatko-opintoihin ohjaava opintojen vaihe, vaan tärkeä jakso nuoren elämässä, jolloin hän rakentaa maailmankuvaansa ja pohtii maailmankatsomustaan.
- Valinnaisuus heikentää kurssitarjonnan ennustettavuutta ja vaarantaa koulun mahdollisuudet toimia nuorelle hänen kasvuaan pitkäjänteisesti tukevana yhteisönä.
- Lukiossa tarvitaan työtapojen ja kurssien sekä oppiaineiden yhteistyön kehittämistä, mutta se ei saa tapahtua lisäämällä kurssien tai oppiaineiden valinnaisuutta nykyisestä.