Katsomusopetuksen selvitys on julkistettu. Lopputulos on varsin maltillinen ja asiallinen. Se ei kuitenkaan ehdota mitään uutta, vaan kierrättää usein toistettuja ajatuksia et:n avaamisesta sekä omaa ja yhteistä oppiainesta yhdistävästä hybridiopetuksesta.
Merkittävin ehdotus selvityksessä on pitkän aikavälin tavoite, että elämänkatsomustiedon opetus avattaisiin lukiossa myös evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville opiskelijoille. Opetusministeri ehti jo kertoa tervehtivänsä ajatusta ilolla. Hän näkee sen hyvänä alkuna ja toivoo, että valinnanvapaus koskisi tulevaisuudessa kaikkia oppilaita. Perusopetukseen et:n avaamista selvityshenkilöt eivät kuitenkaan ymmärtääkseni ehdota. Ministeri Andersson tuntuukin lukevan esityksestä ulos aiemmat lempiajatuksensa. Hän pyrkii edistämään tavoitetta vielä tällä vaalikaudella.
Epäilen hankkeen onnistumista. Maailma ja poliittisten päättäjien elämä on nyt sakeanaan muita tärkeitä asioita ja ratkaisuja. Tulevaisuus näyttää ehkä kuitenkin siltä, että opiskelija lukioon tullessaan päättää, tuleeko hän tarvitsemaan uskonnollista yleissivistystä elämässään. On harmillista, ettei selvityksessä ehdotettu yhteisen katsomusaineen rakentamista. Selvityksen mukaan sitä kuitenkin kannatettiin hyvin monissa haastatelluissa sidosryhmissä.
Katsomusaineiden vapaan valinnan vaarana on, että uskonnonopetus sen myötä uskonnollistuu ja marginalisoituu. Uskonto saatetaan yhä enemmän mieltää uskonnollisesti sitoutuneiden oppiaineeksi. Monen 16-vuotiaan ajatus etenee näin: Miksi valitsisin lukiossa uskonnon, jos en itse ole uskonnollinen? Uskonnonopetuksen yleissivistävä ja kulttuurinen ulottuvuus ei avaudu kaikille. Yläkoulun uskonnonopetus muodostuukin yhä merkittävämmin lukion uskonnon sisäänheittotuotteeksi.
On outoa, että vaikka uskonnonopetus ei nykyiselläänkään saa olla poliittisesti, uskonnollisesti tai katsomuksellisesti sitouttavaa, selvitys (ja erityisesti opetusministerin tulkinta siitä) katsoo, että uskontojen yleissivistävästä opiskelusta pitää voida vapautua, jos oman tai perheen vakaumuksen perusteella ei haluta uskonnoista oppia. Pitääkö ministeri sittenkin uskontoainetta jollain tavoin tunnustuksellisena tai vakaumuksellisena? Miksi muuten sen tiedepohjaisesta ja yleissivistävästä opiskelusta pitäisi voida vapautua? Lukion et:n pakollisia kursseja käymällä ei minkäänlaista uskonnollista yleissivistystä pysty hankkimaan. Yksi syventävä kurssi “Uskonnot ja uskonnottomuus” paikkaa tätä vain hiukan.
Enkä tässä tarkoita, että tänä päivänä pitäisi kaikille opettaa nykyisenlaista uskontoainetta. Yhteiseksi oppiaineeksi näkökulma tarvitsee laajentamista eri katsomuksiin ja yhteiskunnan nuoria askarruttaviin ilmiöihin, mutta uskontojen osuutta maailman menon ymmärtämisessä ei voi kukaan täysjärkinen kieltää.
Selvityshenkilöt esittävät kehittämisryhmää katsomusaineiden opetukselle. Kehittämisen lähtökohtina tulisi olla pitkällä aikavälillä myös katsomusaineiden yhteisten osien lisääminen. Opetushallitus valmistelisi tarkempaa ohjeistusta ja hyviä käytänteitä katsomusaineiden opetuksen yhteisiin osioihin. Onnea vaan tähän työhön. Ehdotuksessahan itse asiassa sekä luodaan uusi yhteinen aine että säilytetään nykyiset avattuina kaikille. Sekava nykytilanne ei todellakaan yksinkertaistu. Rehtorit ja muut lukujärjestyksen tekijät kiittävät.
Selvityksen iloinen uutinen on, että katsomusaineiden opetuksen tutkimusta ja opetuksen kokeiluja ehdotetaan tuettavaksi nykyistä laajemmin. Jatkossa ehkä myös kaikki opiskelisivat jotain katsomusainetta; mahdollisuutta jäädä kokonaan pois katsomusaineiden opetuksesta tultaneen rajaamaan.
Liiton uutisia vielä lopuksi: Uutena taloudenhoitajana on aloittanut Essi Raekoski. Hanna Suvisaari teki tehtävässä ansiokasta työtä. Kiitos, Hanna ja tervetuloa, Essi!
Toivon täyttämää kevättä teille, ystävät ja kollegat!
Tuovi Pääkkönen
puheenjohtaja(a)suol.fi
Teksti on julkaistu myös Synsyguksessa 3/2022.