Puheenjohtajalta
Suomen uskonnonopettajain liiton jäsenlehdessä Synsyguksessa julkaistaan Puheenjohtajan tervehdys -palstaa, jossa liiton puheenjohtaja pureutuu uskonnonopetuksen ajankohtaisiin kysymyksiin. Täällä palstan teksti julkaistaan jo lehden mennessä painoon.
Olemme eläneet jo yli vuoden jonkinlaisessa interregnum-tilassa. Wikipedian mukaan sana tarkoittaa “epäjatkuvaa ajanjaksoa hallinnossa, organisaatiossa tai sosiaalisessa järjestyksessä. ” Interregnum syntyy, kun normaali rytmi ja tila muuttuvat. Epidemian kestäessä yhä useammalla alkaa olla kokemuksia sairaudesta ja sen vakavistakin seurauksista. Myös koronan oheisvaikutukset, yksinäisyys, mielenterveys- ja talousongelmat, alkavat näkyä.
Elämme sydäntalven aikaa. Tänä vuonna on vastattu niiden rukouksiin, jotka ovat toivoneet lunta ja pakkasta. Vaikka valkoinen maisema on kaunis, arki viruksen varjossa kuormittaa olitpa sitten koulun päivittäisessä huiskeessa tai kotona etätöissä. Toivon, että jaksat kaiken keskellä nähdä työsi mielekkäänä ja tuntea siitä iloa.
Tammikuussa Opetus- ja kulttuuriministeriö kutsui 15 katsomusopetuksen asiantuntijaa pyöreän pöydän (etä-)keskusteluun. Tilaisuuden tavoitteena oli "luoda yhteistä ymmärrystä katsomusaineiden opetuksen nykytilanteesta sekä jakaa ajatuksia opetuksen kehittämisen mahdollisuuksista”.
Lukuvuosi alkoi lämpimien jälleennäkemisten merkeissä. Oikein rinnassa läikähti, kun ruokailussa ja käytävillä huudeltiin “Kiva nähdä taas!” Moni oppilas ja opiskelija arvostaa nyt sitä, että saa käydä koulua, kun se voi loppua milloin tahansa karanteenin tai lievänkin sairastumisten takia. Itsekin arvostan vakaata arkea enemmän kuin ennen. Nyt kun koulua on käyty yli kuukausi ja ylioppilaskirjoitukset pyörähtivät taas käyntiin, lukiolaiset näyttävät jo aika väsyneiltä. Rohkaisua ja voimia tarvitaan puolin ja toisin.
Koronasyksyn uuden normaalin jatkuessa julkaistiin kirkon nelivuotiskatsaus Uskonto arjessa ja juhlassa. Katsaus sisältää laajan paketin tutkimustietoa suomalaisten identiteeteistä sekä suhteesta uskontoon ja katsomuksiin.
Vaikka katsauksen esiin nostamien muutosten suunta on ollut tiedossa jo kauan, tunnistan itsessäni hankalasti määriteltävää surumielisyyttä. Yhtenäiskulttuuri ja kiinnostus kulttuurikristillisyyttä kohtaan ovat mennyttä maailmaa ja suomalaisen tyyppihenkilön (varsinkaan nuoren) identiteetti ei enää ole uskonnollinen.
Suomen hallitus julkaisi kesäkuussa tasa-arvo-ohjelmansa, jonka johtavana periaatteena on intersektionaalisuus. Julkisessa keskustelussa puhuttiin myös intersektionaalisesta feminismistä, joskaan sanaa feminismi hallitusohjelmassa ei ilmeisesti ole. Käsite kirvoitti monenlaista keskustelua ja politikointia. Ministeri Ohisalon mukaan intersektionaalisuus voidaan määritellä seuraavasti: se on tarkastelutapa, jossa huomioidaan, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat useat eri taustatekijät. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu. Samalle henkilölle voi kasautua useita syrjintään vaikuttavia tekijöitä.