Puheenjohtajalta
Suomen uskonnonopettajain liiton jäsenlehdessä Synsyguksessa julkaistaan Puheenjohtajan tervehdys -palstaa, jossa liiton puheenjohtaja pureutuu uskonnonopetuksen ajankohtaisiin kysymyksiin. Täällä palstan teksti julkaistaan jo lehden mennessä painoon.
Opettajaelämän perustukset järkkyivät, kun koulunpito siirtyi etäopetukseen, ylioppilaskokeiden päivämääriä muutettiin ja kevätjuhlat peruutettiin. Muutamassa päivässä kalenterista katosivat menot ja tapahtumat, mukaan lukien liiton kevätseminaari, joka onneksi pikaisesti siirrettiin marraskuulle. Koulujen ensimmäinen etäviikko olikin varsinainen superviikko; etäopetus polkaistiin pystyyn hetkessä ja käytännössä tyhjästä. Lukioissa istuttiin kovennettua ylioppilasvalvonnoissa opiskelijoiden jaksamisesta huolehtien ja virustartuntaa vältellen.
Myös katsomusopetuskeskustelu lakkasi kertaheitolla. Tietojeni mukaan elämänkatsomustiedon avaaminen ei etene.
Vuoden alussa keskustelu katsomusopetuksesta räjähti taas kerran käyntiin, kun Yle uutisoi, että 70% kansasta kannattaa yhteistä katsomusainetta, jossa opetettaisiin uskontoja vakaumuksesta riippumatta. Taustalla oli myös ministeri Anderssonin syksyinen ilmoitus elämänkatsomustiedon avaamisen selvittämisestä kirkkoon kuuluville. Meidän kantaamme on tiedusteltu usealta suunnalta.
Lukuvuosi on pyörähtänyt käyntiin ja kouluissa töitä paiskitaan täysillä. Uusi lukiolaki astui voimaan 1.8. Nyt saa uusia ylioppilaskirjoituksia rajattomasti. Opetushallitus julkaisi syyskuussa perusopetuksen opetussuunnitelman arviointiluvun 6 uuden luonnoksen ja pyytää kommentteja. Uusi LOPS julkaistaan lukiopäivillä 7.11.
Saimme viettää innostavaa syysseminaaria tänä vuonna Turussa. Lämmin kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille :)
Syksyn aluksi saimme taas kokea katsomusopetuksen uudistamiskohahduksen. Opetusministeri Andersson kertoi, että hän on kiinnostunut selvittämään elämänkatsomustiedon avaamista kaikille.
On saapunut se aika vuodesta, kun suomalaisten resilienssi mitataan. Kun pimeänä talviaamuna olet jälleen kerran ponnistanut lämpimien lakanoiden välistä ja kiitänyt kohmeisena kello 8 työpaikalle ja luokkaan ja huomaat, että suurin osa oppilaista on myös siellä, on aika onnitella itseä ja nuorisoa siitä, että olemme tänäänkin kyenneet tähän suoritukseen. Se ei ole itsestään selvää.
Suomeen saatiin kevään päätteeksi uusi viher-keskustalais-vasemmistohallitus. Opetusala odotteli henkeään pidätellen uusia linjauksia. Ainakin paperilla ne vaikuttivat lupaavilta: Ammatilliseen koulutukseen saadaan lisää opettajia ja opetusta, perusopetuksessa käynnistyy laatu- ja tasa-arvo-ohjelma. Oppimisen tuki saatetaan kuntoon. Lukioon luvattiin 20 miljoonaa euroa muun muassa parantamaan opettajien työskentelyedellytyksiä. Uusi opetusministeri tuntuu ensimmäisten kommenttien perusteella ymmärtävän, että kouluväki on lopen uupunut uudistamiseen ja kehittämiseen ja nyt tarvitaan ennen kaikkea työrauhaa ja aikaa toimeenpanna vielä odottavat uudistukset.
Osa uskonnonopettajista toivoi, että hallitusohjelmaan olisi saatu maininta katsomusopetuksen kehittämisestä tai lupaus selvittää mahdollisuuksia yhteiseen aineeseen siirtymiseen.