Puheenjohtajalta
Suomen uskonnonopettajain liiton jäsenlehdessä Synsyguksessa julkaistaan Puheenjohtajan tervehdys -palstaa, jossa liiton puheenjohtaja pureutuu uskonnonopetuksen ajankohtaisiin kysymyksiin. Täällä palstan teksti julkaistaan jo lehden mennessä painoon.
Katsomusopetuksen selvitys on julkistettu. Lopputulos on varsin maltillinen ja asiallinen. Se ei kuitenkaan ehdota mitään uutta, vaan kierrättää usein toistettuja ajatuksia et:n avaamisesta sekä omaa ja yhteistä oppiainesta yhdistävästä hybridiopetuksesta.
Tämän lehden teemana on nuoruus. Nuoruus on etsinnän, erehtymisen ja ehdottomuuden aikaa. Se on myös epävarmuuden ja jatkuvan itsensä tarkkailun aikaa. Omasta nuoruusiästäni muistan parhaiten epävarmuuden. Minua kiusattiin yläkouluikäisenä. Muistan häpeän tunteen käsityöluokan sovitustilassa, kun kuulin, että opettaja yritti puuttua minua koskeviin ikäviin kommentteihin, mutta ei lopulta kuitenkaan pystynyt auttamaan. Kotona en ikinä puhunut asiasta. Kiusaaminen ei ollut onneksi ihan pahinta laatua, sillä en jäänyt totaalisen yksin. Jätti se kuitenkin jälkensä.
Olen viime aikoina miettinyt, mistä lähtökohdista koulun pedagogiset ratkaisut tehdään. Onko tavoitteena tukea yksilöä sellaisilla tiedoilla ja taidoilla, joilla elämän vaativissa olosuhteissa selviydytään vai pyrkiikö koulu muuttamaan olosuhteita tai edes säilyttämään ne sellaisina, että yksilö ei ahdistu tai sairastu yrittäessään elää elämäänsä?
...oli otsikkona Pedagogisten opettajajärjestöjen (POE) seminaarissa marraskuussa. Tässä työelämän turbulenssissa näyttää olevan tarve palata perusasioihin. Olennaiset kysymykset aktivoituvat myös monissa muissa pohdinnoissa: Miten jaksamme opetustyössä? Miten kasvatamme tasapainoisia lapsia? Miten selviämme ilmastonmuutoksesta? Entä koronasta? Miten osaisimme puhua niin, että ymmärtäisimme toisiamme? Miten osaisimme nukkua ja syödä hyvin? Mitä sosiaalinen media on tekemässä meille? Miten katsomuksista pitäisi opettaa?
Tämän lehden teemana ovat kasvit. Vihreät kasvit yhteyttävät eli sitovat auringon säteilyenergiaa kemialliseksi energiaksi fotosynteesissä. Ilman niitä ei olisi elämää.
Tänä kesänä puutarhan kasvu on edennyt kuin pikakelauksella. Kukinta oli alkukesällä viikon tai kaksi etuajassa. Pionit kukkivat jo ennen juhannusta, kun ne yleensä täällä Tampereella ovat parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Pian on varmaan jo syysleimujen aika. Toivottavasti jotain jää loppukesäänkin.
Katsomusopetusrintamallakin tapahtuu: Tammikuisen pyöreän pöydän keskustelun seurauksena opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Vesa Åhsia ja Eero Salmenkiveä tekemään asiantuntijaselvityksen katsomusaineiden opetuksesta.