Suomen uskonnon-
opettajain liitto ry

SUOL ry:n tehtävä on vaikuttaa uskonnonopetuksen kehittämiseen ja aseman vakaana säilyttämiseen. Liitto valvoo jäsenten etuja ja järjestää tasokasta koulutusta.

Lue Lisää!

Seuraava tarina soveltuu kertausmateriaaliksi lukion kirkkohistorian kurssille.

Valmistautuminen tarinan kuunteluun

Johdattele oppilaat rauhalliseen rentoutumisen tilaan. Voit rentouttaa heitä etenemällä raaja kerrallaan tai vain pyytämään keskittyneesti tuntemaan sen, kuinka rentoutunut tunne leviää kehoon ja tekee siitä painavan ja lämpimän. Hengitys on tasainen, syvä ja rauhallinen. Taustalle voit aluksi laittaa soimaan esim. keskiaikaista kirkkolaulua tai meren kohinaa. Pyydä oppilaita etsimään mahdollisimman hyvä asento ja keskittymään sinun kertomukseesi. Mikään muu hälyääni ei häiritse heitä, vaan keskittyminen kohdistuu sinun äänesi kuuntelemiseen ja asioiden mieleen painumiseen. Kehota oppilaita olemaan rennosti ja ilman pinnistelyä painamaan mieleensä kuulemansa asiat. Pyydä, että he sulkevat silmänsä ja kuvittavat mielessään kertomustasi, sijoittavat siihen värejä, valoa ja varjoja.

Mielikuvamatka kristinuskon synnystä 1400-luvun loppuun:

Kuvittele itsesi kävelemään kesäiselle merenrannalle. Tunnet miten tuuli puhaltaa kasvoillesi ja pöllyttää tukkaasi. Kauempana huutaa lokki. Aurinko paistaa ja sinun on hyvä olla. Vesirajassa, siinä mihin jää kostealle hiekalle hetkeksi jäljet, on hyvä kävellä. Huomaat, että tämä merenranta on erilainen kuin kaikki ne rannat, joilla olet kävellyt. Huomaat, miten aivan meren rantaa pitkin kulkee myös aikajana. Ymmärrät siirtyneesi sen alkupäähän, aikaan, jolloin kristinusko syntyi. Uteliaisuutesi herää ja päätät lähteä kulkemaan meren rantaa pitkin janaa seuraten.

Vastaasi tulee joukko pelokkaita miehiä. Kuulet heidän keskustelevan Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Joku Tuomas- niminen pelkää henkensä puolesta ja epäilee enemmän kuin toiset. Nämähän ovat Jeesuksen oppilaita eli apostoleja! Kuljet heidän kanssaan noin 50 päivää eteenpäin noista pääsiäisen ajan hämmennyksen tunnelmista ja näet, mikä vaikutus Pyhän Hengen vuodattamisella on opetuslapsiin. Helluntain jälkeen he rohkaistuvat kertomaan Jeesuksen opetuksista, joita he samalla myös tulkitsivat ja tallensivat. Alkoi muodostua Jeesukseen ylösnousseena Jumalan Poikana uskovien yhteisö, joka pikkuhiljaa erosi juutalaisuudesta.

Jatkaessasi matkaa näet varhaisen kristinuskon pääsuuntaukset pieninä ryhminä janan varrella. Mitä ne olivatkaan? (Pidä pieni tauko, jonka aikana oppilaat miettivät vastausta kysymykseen. Näin voi tehdä aina kun kysyt jotain ja/ tai johdatat heitä miettimään seuraavaa etappia janalla.) Juutalaiskristityt, hellenistikristityt ja gnostilaiset eriytyivät omiksi ryhmikseen. Kun kuljet janaa eteenpäin huomaat muiden, paitsi hellenistikristittyjen jäävän taaksesi. Miksi juuri se kristinuskon suuntaus säilyi? Laaja vuorovaikutus kulttuurin eri muotojen kanssa sekä luopuminen juutalaisten tapojen noudattamisesta edesauttoivat kristinuskon leviämistä eri yhteiskuntaluokkiin. Näet janan vieressä kaksi kiivaasti väittelevää miestä. Oppia saanut kristitty puolustaa siinä ajatteluaan filosofin väitteitä vastaan. Hän on apologeetta Justinos. Kristillisen ajattelun kehittymiseen vaikutti merkittävästi myös eräs Pohjois-Afrikassa syntynyt, armo-opistaan ja predestinaatiokäsityksestään kuuluisaksi tullut teologi. Kukahan hän on? Tuolla hän istuukin Uusi Testamentti sylissään avoinna Room. 13: 13–14 kohdalta. Se kohta muutti hänen elämänsä. Jäät keskustelemaan hetkeksi Augustinuksen kanssa ja kuuntelet, kun hän kertoo sinulle elämäntarinansa.

Hyvästelet Augustinuksen ja jatkat matkaasi aikajanalla, jossa näet vastassasi levottoman ajanjakson. Rooman valtakunnassa on jatkuvia sotia ja keisari vaihtuu tiuhaan tahtiin. Kristinusko kuitenkin leviää lähetyskäskyssä annettuun kehotukseen nojaten. Hei! Mitä nyt? Tunnet savun hajua ja näet valtavan liekkimeren. Rooman palosta syytettiin kristittyjä ja näet vainojen ajanjakson. Lopulta eräs keisari lopetti ne. Menet tervehtimään Konstantinusta ja Theodosius Suurta, jonka aikana 300-luvulla kristinuskosta tuli ainoa sallittu uskonto Rooman valtakunnassa. Kirkon selviytymistä vainoista auttoi myös sen kehittynyt hallinto. Piispat, jotka olivat hiippakuntiin jaetun kirkon johdossa, saivat apulaisikseen diakonit. Hiippakunnat jaettiin seurakuntiin, joita johti presbyteeri ja tästä virasta kehittyi vähitellen papin virka. Arvostetuimpien piispanistuimien haltijoita alettiin nimittää patriarkoiksi. Kaikki piispat kokoontuivat jo 300-luvulla keskustelemaan koko kirkkoa koskevan opin kohdista, ja näitä kokouksia nimitettiin synodeiksi. Aikajanan vieressä on isoon saliin kokoontunut joukko mekastavia miehiä. Joku pui nyrkkiä ja huutaa puheenvuoa pyytäneen päälle omaa näkemystään. Riitelystä huolimatta näet kirkolliskokouksen saaneen päätöksen aikaiseksi mm. kirkollisen juhlakalenterin sisällöstä.

Aikajanan vierellä kohoaa korkea pylväs. Sen päässä istuu mies, jonka katse suuntautuu kaukaisuuteen. Hän on syyrialainen pylväspyhimys. Merelle tuijottaa myös hiljaisuuteen vetäytynyt anakoreetti Antonios ja ensimmäisen varsinaisen luostarin perustanut Pakomios, noin v. 320. Heidän mielestään kristinusko oli unohtanut Jeesuksen opetuksen hiljaisuuteen vetäytymisestä ja omistautumisesta uskonnolliselle elämälle. Katsot janalta itään ja näet Basileos Suuren hymyilevän kirkolle. Hän vaikutti idän luostarilaitoksen kehittymiseen ja pian suuri osa piispoista ja papistosta valittiinkin idässä munkkien joukosta. Länteen katsoessasi huomaat luolan, jossa kyyhöttää Benedictus Nursialainen ankaraa askeesia harjoittaen. Hänen myöhemmin Monte Cassinoon perustamassaan luostarissa oli ohjesääntönä: rukoile ja tee työtä.

Siirryt aikajanalla tarkastelemaan kahtia jakautuneen Rooman valtakunnan tilannetta. Joku arvostettu henkilö istuu valtaistuimella aivan aikajanan vieressä vankalla kalliolla. Se on Rooman I piispa, Leo I, joka perusteli ylemmyyttään verrattuna muihin piispoihin raamatunkohdalla, jossa Pietarille luvataan taivasten valtakunnan avaimet. Lännen poliittisen vallan kukistuttua paavista tulikin hengellinen ja poliittinen johtaja. Leo I kumartuu ylhäisyydestään puoleesi ja kertoo paavin asemasta keskiajalla: Vatikaanin synnystä, 900-luvun rappiosta ja 1200-1300-luvuilla paavin vallan kukoistuksesta, kilpailusta maallisen vallan kanssa ja ns. Baabelin vankeudesta ja 1400-luvun renessanssipaavien hengellisestä rappiosta ja uudistusten lykkäämisestä. Mitä vastaat paaville hänen kysyessä sinulta mielipidettä paavin erehtymättömyydestä?

Mutta mitä muuta keskiajalla tapahtui?

Tulet janalla vuoden 1054 kohdalle, jossa on kirkkohistorian suuri merkkipaalu. Idän ja lännen kirkkojen ero toteutui Konstantinopolissa käydyistä neuvotteluista huolimatta. Kiistakapuloina olivat mm. eri käsitykset Pyhän Hengen alkuperästä, ehtoollisoppi ja pappien avioituminen. Lännen kirkon keskukseksi muodostui Rooma, jossa kirkon johtajana toimi paavi ja kirkon kielenä käytettiin latinaa. Idässä Konstantinopolin patriarkalla ei ollut sellaista poliittista valtaa kuin lännessä. Vuoden 1204 ristiretki, jossa Konstantinopoli häväistiin ja ryövättiin, kasvatti epäluuloa ja vihaa länttä kohtaan. Jatkat mietteliäänä matkaasi aikajanalla ja olet kompastua maassa istuvaan dominikaaniveljistön perustajaan, Dominicukseen. Hän oli sitä mieltä, että ihmisiä voitiin auttaa parhaiten toimimalla heidän keskuudessaan, ja siksi hän perustikin saarnaajajärjestön, joka koulutti eteviä sielunhoitajia ja opettajia. Monet dominikaanit siirtyivätkin opettajiksi yliopistoihin. Samaan aikaan 1200-luvulla syntyi myös Franciscus Assisilaisen perustama fransiskaanijärjestö, jonka jäsenet sitoutuivat köyhyyden ihanteeseen, laupeudentyöhön ja evankeliumin julistukseen.

Sinua kiinnostaa nähdä mitä keskiajan yliopistoissa opiskeltiin ja kurkistat luokkaan, jossa tunnettu skolastikko, Tuomas Akvinolainen on juuri luennoimassa. Skolastikot halusivat osoittaa, että kirkon oppi on yhtäpitävä järjen ja tieteen tulosten kanssa. Tuomas Akvinolainenkin pyrki teoksessaan Summa Theologiae tätä todistamaan. Renessanssin synnyttämä humanismi, jonka innostamana antiikin kielten ja kirjallisuuden harrastus lisääntyi, halveksi keskiaikaa. Olet edennyt tällä erää aikajanan loppusuoralle. Aikajanan viimeinen henkilö onkin Erasmus Rotterdamilainen, joka monien humanistien tapaan kritisoi kirkkoa rajusti. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1492 ja hän korosti säännöllistä Raamatun lukua ja maallikkojen merkitystä kirkon toiminnalle. Tähyät aikajanaa eteenpäin ja näet, miten Erasmuksen vaikutus näkyy 1500-luvun alkuvuosikymmeniin asti. Hänen toimintansa tasoitti tietä uskonpuhdistukselle. Kuka olikaan uskonpuhdistuksen merkittävin henkilö? Ennen kuin voit kulkea aikajanaa eteenpäin, on sinun otettava selvää reformaation eli uskonpuhdistuksen taustatekijöistä. Palaa siis merenrannan aikajanalta luokkaan. Avaa silmäsi ja venyttele itsesi hyvään asentoon. (Vihjeeksi kysymykseen, jonka opettaja janan lopuksi esitti voidaan laulaa tai kuunnella Martti Lutherin virsi 170, Jumala ompi linnamme.)

Tarinan kirjasi ja testasi Heli Ojalehto, Sotungin lukion uskonnon, psykologian ja filosofian opettaja. Tarinaa voi kukin soveltaa omassa koulussa käytettyjen oppisisältöjen mukaisesti. Sitä voi myös itse jatkaa 1400-luvulta eteenpäin.