Sivistystä tekoälyllä
På svenska nedan
Ovatko oppiaineet samanarvoisia? Aloin pohtia kysymystä erään Facebook-keskustelun seurauksena. Keskustelu koski oppituntien sijoittelua lukujärjestykseen. Kirjoittajan mielestä “vaativat aineet”, kuten matematiikka ja kielet, pitäisi sijoittaa aamupäivään ja “kevyemmät”, kuten uskonto, liikunta ja taideaineet iltapäivään. Tämä siksi, että tutkimusten mukaan oppimistulokset ovat parempia aamupäivällä. Kirjoittajalta kysyttiin, minkä aineen opettaja hän itse on. Vastaus oli matemaattiset aineet, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä tekemistä sillä on asian kanssa.
Kirjoitin ystävällisen vastineen, jossa esitin, että aloittajan kommentti oli jonkin verran aineita arvottava ja että iltapäivällä väsyneiden oppilaiden opettaminen on haastavaa ihan kaikissa aineissa. Sain vastaukseksi, että jos ei osaa uskontoa tai taideaineita, ei lapsen tuleva elämä siitä juurikaan häiriinny ja asiat voi kuroa myöhemmin kiinni vaikkapa työväenopistossa. Kielten tai matematiikan osaamattomuudesta on taas haittaa tulevaisuudelle. Meillä taisi olla arvoristiriita.
Joudumme aina välillä todistelemaan, että aineellamme on paikka koulussa ja yhteiskunnassa. Ylen verkkosivulla sai tehdä testin, jossa testattiin yleissivistystä. Siinä yhtenä tehtävänä oli yhdistää oikeisiin uskontoihin käsitteet kosher, Ramadan, karma ja kolminaisuusoppi. Testin tekstin mukaan “Yleissivistystä on maailman uskontotilanteen hahmottaminen suunnilleen ja eri uskontojen keskeisten piirteiden ja perinteiden tunteminen. Tällainen tuntemus auttaa ymmärtämään ja toimimaan yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilainen vakaumus.” Mukavaa, että uskontojen osuus sivistyksessä ymmärretään.
Ylen testin yleissivistyksen mittarina olivat myös ajattelu- ja argumentaatiotaidot. Tekoälyn ja ChatGPT:n kielimallit ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Aihe on askarruttanut myös opettajia. Kotiesseiden kirjoittaminen vaarantuu, kun ei voida todistaa, kuka tekstin on laatinut. Uusiin keksintöihin voi suhtautua eri tavoin. Osa ihmisistä on aina valmiina kokeilemaan uusia keksintöjä, osa tarvitsee harkinta-aikaa ja osa ottaa uudet asiat käyttöön vasta kun on pakko. Eri asenteilla on hyvät ja huonot puolensa. Jälkijoukoissa pääsee testattuihin ympäristöihin, mutta pioneerilla voi olla jännempää.
Mielestäni tekoälykeskustelussa päästään harvoin keskustelemaan siitä, mikä todella on tärkeää: Miten tekoälyn käyttö vaikuttaa meidän ajatteluumme? Me aikuiset olemme eläneet maailmassa, jossa tekstit piti suunnitella, jäsennellä ja kirjoittaa omin käsin kynällä tai koneella. Miten ajattelu muuttuu, kun kielimalli jäsentelee ja muotoilee sekä tuottaa itse tekstin? En tiedä, mutta pelkään, että muuttuu.
On toki oma taitonsa ruokkia tekoälyä täsmällisillä ohjeilla ja tehtävänannoilla. On ehdotettu, että kouluissa pitäisi käyttää reippaasti tekoälyä ja opetella arvioimaan sen tuotoksia. Näin tapahtuisi oppimista. On totta, että tekstien arviointi on tärkeä taito, mutta on eri asia tuottaa itse teksti kuin osata arvioida koneen tuotosta. Ajattelu aktivoituu kirjoittamalla; se on sivistyksen ydintä.
Ymmärrän kielimallien hyödyt. Tekoälyä voi käyttää esimerkiksi kokeeseen kertaamiseen tai tekstinsä tiivistämiseen. Sillä korvataan ammatteja jo nyt, puhumattakaan tulevaisuudesta. Sijoitan itseni uusien teknologioiden hyödyntäjien joukossa keskikastiin. Tässä vaiheessa arvostan kuitenkin vielä ihmistä tekstintuottajana pitkälle koneen yli. Voin tietysti olla väärässä tämänkin teknologian suhteen. Kokemusta nimittäin on: Keväällä 1980 Tampereen aluesäästöpankkiin tuli ensimmäinen pankkiautomaatti. Olin tuon kesän työssä pankin kassana ja täysin vakuuttunut siitä, etten tulisi ikinä pankkiautomaattia tarvitsemaan!
Toivotan sinulle iloa työhön. Käytitpä kielimalleja tai et, oppilaiden kohtaaminen ja kuunteleminen on kaikkein tärkeintä. Ja toivottavasti koulussasi saa pitää uskonnon tunteja myös aamupäivisin.
Tuovi Pääkkönen
Teksti julkaistaan myös Synsyguksessa 1/2024.
Bildning med hjälp av artificiell intelligens
Är läroämnena likvärdiga? Jag började fundera på frågan som ett resultat av en Facebook-diskussion. Diskussionen gällde placeringen av lektionerna i läsordningen. Enligt skribentens uppfattning bör ”krävande ämnen”, som matematik och språk, placeras på förmiddagen och ”lättare” som religion, idrott och konstämnen på eftermiddagen. Detta beror på att inlärningsresultaten enligt studier är bättre på morgonen. Skribenten fick frågan vilket ämne hen själv är lärare i. Svaret var matematiska ämnen, men hen förstod inte vad det hade med saken att göra.
Jag skrev ett vänligt svar där jag konstaterade att inledande kommentaren var värderande med tanke på läroämnen och att undervisning av trötta elever på eftermiddagen är utmanande i alla ämnen. Jag fick till svar att om man inte kan religion eller konstämnen kommer barnets framtida liv inte att störas så mycket och eventuella luckor kan man komma ikapp senare, till exempel på arbis. Inkompetens i språk eller i matematik är återigen skadligt för framtiden. Jag tror att vi hade en värdekonflikt.
Vi måste med jämna mellanrum bevisa att vårt ämne har en plats i skolan och i samhället. På Yle-webben kunde man göra ett prov som testade allmänbildning. En av uppgifterna var att koppla begreppen kosher, ramadan, karma och treenighetsläran till rätta religioner. Enligt testtexten är ”Allmänbildning ungefär att förstå den religiösa situationen i världen och känna till huvuddragen och traditionerna för olika religioner. Den här typen av kunskap hjälper en att förstå och arbeta tillsammans med människor som har olika övertygelser.” Det är trevligt att man förstår religionernas roll i bildningen.
Tanke- och argumentationsförmåga var också ett mått på allmänbildning i Yle-testet. Artificiell intelligens och ChatGPT:s språkmodeller har varit framme mycket på senare tid. Ämnet har också sysselsatt lärare. Att skriva hemessäer äventyras när du inte kan bevisa vem som skrivit texten. Man kan närma sig nya uppfinningar på olika sätt. Vissa människor är alltid redo att prova på nya uppfinningar, vissa behöver tid att tänka, och vissa tar i bruk nya saker först när de måste. Olika attityder har sina för- och nackdelar. I eftertrupperna kan man ta till sig färdigt testade miljöer, men pionjärerna kan ha det roligare.
Jag anser att vi i debatten om artificiell intelligens sällan får diskutera vad som verkligen är viktigt: Hur påverkar användningen av artificiell intelligens vårt tänkande? Vi vuxna har levt i en värld där texter fått planeras, struktureras och skrivas med egna händer med penna eller med maskin. Hur förändras tänkandet när språkmodellen strukturerar och formar och producerar själva texten? Jag vet inte, men jag är rädd att det kommer att förändras.
Att mata den artificiella intelligensen med exakta instruktioner och uppgiftsbeskrivningar är också en egen förmåga. Det har föreslagits att skolor snabbt bör anamma artificiell intelligens och lära sig att utvärdera dess resultat. Det skulle främja inlärningen. Det är sant att utvärdering av texter är en viktig förmåga, men det är en annan sak att producera själva texten än att veta hur man utvärderar ett artificiellt textalster. Tänkandet aktiveras genom att skriva; det är kärnan i bildningen.
Jag förstår fördelarna med språkmodeller. Artificiell intelligens kan till exempel användas för att repetera inför en tentamen eller för att sammanfatta ens text. Det ersätter redan yrken, för att inte tala om framtiden. Jag placerar mig i mellankasten bland användarna av ny teknik. I det här skedet värderar jag dock fortfarande människan som textproducent mycket mer än maskiner. Naturligtvis kan jag ha fel om den här tekniken också. Jag har erfarenhet: Våren 1980 fick Tammerforsnejdens sparbank sin första bankomat. Jag jobbade den sommaren som bankkassör och var helt övertygad om att jag aldrig skulle behöva en bankomat!
Jag önskar dig glädje i ditt arbete. Oavsett om du använder språkmodeller eller inte, är det viktigaste att träffa och lyssna på elever. Och jag hoppas att man kan man hålla religionslektioner i din skola även på förmiddagar.
Tuovi Pääkkönen